maanantai 2. tammikuuta 2017

Uuteen haasteeseen

Olen osallistunut Helmetin lukuhaasteeseen kahtena viime vuonna. Valitettavasti kumpanakaan vuonna en saanut kaikkia vuoden 50 haastekohtaa täyteen, vaan haasteen kohdista noin 45 täyttyi, vaikka olenkin lukenut vuosittain noin 50-60 kirjaa. Tänä vuonna yritän jälleen, entistä kovemmin! Haastekohdat vaikuttavat tänä vuonna olevan aiempaa helpompia - tarkoittaen siis, että niitä voi tulkita kenties joustavammin kuin vuonna 2016, jolloin muutama kohta oli lopulta minulle vain hieman mahdoton, eikä kovin kiinnostavakaan.

Tänä vuonna olen kuitenkin mukana jälleen ja uutta intoa täynnä! Jäsenyys Helmet-lukuhaasteen Facebook-ryhmässä innostaa entisestään. Toisaalta myönnän, että ne osallistujat, jotka jo kesällä hehkuttavat lukeneensa kaikki kirjat, hieman masentavat. Minulla kun haasteen valmiiksi saattaminen jäänee aika varmasti sinne joulukuuhun. Muutoin ryhmä on kiva ja innostava, ja sieltä saa aina hyviä lukuvinkkejä.

Itse yritän lukea 50 kirjaa, enkä siis kata yhdellä kirjalla useampaa haastekohtaa. Vajaan vuoden kuluttua nähdään, miten kävi!

Nyt luettavana on kaksi kirjaa: Juha Itkosen Palatkaa perhoset sekä Kate Jacobsin Pieni lankakauppa. Nekin kattaisivat aika montakin haastekohtaa.



maanantai 12. joulukuuta 2016

Helmet-lukuhaaste 2016

Kuten viime vuonna, myös nyt olen enemmän ja vähemmän osallistunut Helmetin lukuhaasteeseen. Lukuhaaste on mielestäni kiva ja kiinnostava, ja nämä Helmetin haasteet ovat itseasiassa ainoita lukuhaasteita, joihin olen osallistunut, vaikka maailmassa vastaavia eri teemoihin riittääkin.

Vuosi alkaa pian lähestyä loppuaan, ja olen saanut haasteen miltei valmiiksi. Jo aiemmin syksyllä kuitenkin totesin, ettei haaste varmastikaan tule aivan valmiiksi kuitenkaan. Pari osiota ovat jääneet vaille kirjaa, eikä niille ole näillä näkymin tulossa mitään. Määrätietoisemmalla kirjojen valinnalla juttu olisi varmasti tullut täyteen, mutta tämä vuonna mentiin näin. (Ja mentiin kyllä viime vuonnakin, myös tuolloin pari kolme kohtaa jäi lopulta tyhjäksi.)

Tässä kuitenkin lukemiseni! Olen yrittänyt saada jokaiseen kohtaan eri kirjan. Olen kuitenkin laittanut kursiivilla ne kirjat, jotka luin, ja jotka myös olisivat sopineet kyseiseen kohtaan.


  1. Ruuasta kertova kirja: Ryan Stradal - Keskilännen keittiöt
  2. Matkakertomus: Henning Mankel - Tuulten poika
  3. Kirjassa rakastutaan: Linda Olsson - Kun mustarastas laulaa; Eppu Nuotio - Mutta minä rakastan sinua; Jeanette Winterson - Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
  4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja: Kati Hiekkapelto - Suojattomat; Helminen - Appelsiinilehto; Lars Sund - Onnellinen pieni saari; Jukka Viikilä - Akvarelleja Engelin kaupungista; Henning Mankel - Tuulten poika
  5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman: Tuula-Liina Varis - Että tuntisin eläväni; Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
  6. Kirjastosta kertova kirja: Antti Holma - Järjestäjä
  7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja: Eppu Nuotio - Mutta minä rakasta sinua: Juslenius - Vanha ja uusi Turku 
  8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Sadie Jones - Kotiinpaluu; Saara Turunen - Rakkaudenhirviö; Soili Pohjalainen - Käyttövehkeitä; Lars Sund - Onnellinen pieni saari; Terhi Rannela - Frau
  9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja: Tämä jäi tyhjäksi, vaikka olen kyllä lukenut ihan riittävästi englanninkielisiä tutkimusartikkeleita ja osia kirjoista
  10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Aloitin lukea Jhumpa Lahirin teosta Tuore maa. Hänhän on intialaistaustainen, muttei sinänsä aasialainen, enkä edes lukenut kirjaa loppuun.
  11. Sarjakuvakirja: Riad Sattouf - Tulevaisuuden arabi
  12. Näytelmä: Shakespeare - Kuinka äkäpussi kesytetään
  13. Kirjan nimi on kysymys: Raymond Carver - Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta; Shakespeare - Kuinka äkäpussi kesytetään
  14. Historiaa käsittelevä tietokirja: Anu Korhonen - Kiusan henki; Pilvi Torsti: Suomalaiset ja historia; Historian käyttö ja väärinkäyttö (toim. Blåfeld); Jokapäiväinen historia (toim. Kalela)
  15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma: Enni Mustonen - Paimentyttö; Torsti: Suomalaiset ja historia
  16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta: Kalle Talonen - Seiniin kirjoitetut runot; Evie Wyld - Kaikki laulavat linnut
  17. Kirjassa juhlitaan: Eugen Ruge - Vähenevän valon aikaan
  18. Lastenkirja: Mauri Kunnas - Kesä Koiramäessä
  19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi: Joel Dicker - Totuus Harry Quebertin tapauksesta
  20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan: Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
  21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja: Daniel Juslenius - Vanha ja uusi Turku (1700)
  22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe: Taina Latvala - Paljastuskirja
  23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja: Heidi Köngäs - Hertta
  24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja: Toni Morrison - Luoja lasta auttakoon
  25. Kirjassa on yli 500 sivua: Kate Morton - Paluu Rivertoniin; Atkinson - Elämä elämältä; Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta
  26. Elämäkerta tai muistelmateos: Petri Tamminen - Muistelmia
  27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Noviolet Bulawayo - Me tarvitaan uudet nimet
  28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja: Pekka Hyysalo - Fightback
  29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja: Heikkinen & Pajunen - Kansalaistaito; Papinniemi & Puttonen - Sata kirjaa;
  30. Viihteellinen kirja: Veera Vaahtera - Sattumalta sinun; Foenkino - Nainen jonka nimi on Nathalie
  31. Olympialaisista kertova kirja: Echenoz - Pitkä juoksu
  32. Kirjassa on myrsky: Johan Theorin - Yömyrsky
  33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja: Maeve Binchy - Kastanjakadun väki
  34. Keskustelua herättänyt kirja: Michel Houellebecq - Alistuminen
  35. Kirjassa ollaan avaruudessa: Sirpa Kähkönen - Tankkien kesä (kirjassa Hilla-tyttö haaveilee avaruuslentäjän ammatista - läheltä liippaa siis! Ihan viime vuoden lopulla luin  Antonio Muñoz Molinan Kuun tuulen, siinä oltiin paljon avaruudessa! Mutta kuukautta liian aikaisin luettu haasteen kannalta.)
  36. Kokoelma esseitä tai kolumneja: Papinniemi & Puttonen - Sata kirjaa
  37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan: Sirpa Kähkönen - Tankkien kesä
  38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: John Steinbeck - Routakuun aika
  39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja: Toni Morrison - Armolahja
  40. Eläkeläisen suosittelema kirja: Lars Sund - Onnellinen pieni saari
  41. Kirjassa lähetetään kirjeitä: Minna Rytisalo - Lempi
  42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja: Marjut Helminen - Appelsiinilehto
  43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.): Sellainen pieni Picasso-taidekirja, jonka nimi oli Picasso, tekijästä ei tietoa.
  44. Kirjassa joku kuolee: Kate Atkinson - Elämä elämältä; Soili Pohjalainen - Käyttövehkeitä; Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta; Lars Sund - Onnellinen pieni saari
  45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja: Teuvo Nisonius - Axel Tulikiven traagillinen kohtalo; Petri Tamminen - Muistelmat
  46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Mikään ei sopinut tähän
  47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Tällaistakaan ei tullut luettua
  48. Kirjassa on alle 150 sivua: Hellevi Salminen - Hello I love you; Petri Tamminen - Muistelmat
  49. Vuonna 2016 julkaistu kirja: Jukka Viikilä - Akvarelleja Engelin kaupungista; Satu Grönroos - Tuulen suku; Soili Pohjalainen - Käyttövehkeitä; Helminen - Appelsiinilehto; Terhi Rannela - Frau; Kähkönen: Tankkien kesä
  50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Voi olla, että joku kirjastoihminen on jotain lukemaani jossain suositellut, mutta...



perjantai 21. lokakuuta 2016

Ranskalaista kirjallisuutta jälleen

Ajattelin kirjoittaa vähän aikaa sitten lukemastani romaanista, mutta se on nopeasti tehty. David Foenkinoksen romaani Nainen, jonka nimi on Nathalie päätyi luettavaksi vajaa kuukausi sitten kirjaston palautettujen hyllystä. Ystäväni oli lukenut sen aiemmin, ja kirjan nimi oli vilahtanut jossain keskustelussa. 

Kirja oli viihdyttävää ja nopeaa luettavaa. Joskus sekin on arvo. Sen sijaan kirjan juoni oli äärimmäisen mitäänsanomaton ja ennalta-arvattava, pelkkä takakannen lukeminen riitti loppuratkaisun arvaamiseen. Sen sijaan kirjan kerronta oli näppärää ja ironisesti humoristista. Ensisijaisesti juuri kerronnasta (ja suomennoksesta!) voisinkin antaa kirjalle pisteiksi 3/5. Tämä oli niitä kirjoja, jotka ovat kirjastossa tavallisten romaanien joukossa, mutta aivan yhtä hyvin se olisi voinut olla myös romantiikka-hyllyssä.

Lokakuu on edennyt loppupuoliskolleen, olen elellyt 90-luvun maailmassa. Toissapäivänä lenkkipolulta löytyi vielä aineksia kokonaiseen luonnonkukkakimppuun. On luonto ihmeellinen! Kunhan se ei kerro liikoja ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.



Tuli myös mietittyä, miten on tullut viime vuosina kyllä luettua ranskalaista nykykirjallisuutta - useimmiten juuri tällaista melko kepeää, näpsäkkää ja hiukan romanttista. Punaisen muistikirjan nainen, Lukija aamujunassa, Anna Gavaldan kirjat ja niin edelleen. Toisaalta myös Michel Houellebecqiä, tuota yhteiskunnallisempaa ja joskus aikalailla ihmisvihaistakin kirjailijaa. Sen sijaan Ranskan naapurimaan Saksan nykykirjallisuus on minulle täysin vierasta. Suomennetaanko saksankielistä kirjallisuutta jotenkin vähemmän, saako se vähemmän palstatilaa lehdissä ja blogeissa, vai mistä on kyse? Hyviä ehdotuksia saksalaisesta nykykirjallisuudesta otetaan vastaan :)

Luettavana oli siis:
David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
Alkuteos La délicatesse (suom. Pirjo Thorel)
Gummerus 2011, 265s.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Grönroosin Tuulen suku

Toissaviikolla kirjastosta tarttui mukaan vastailmestynyt Satu Grönroosin romaani Tuulen suku. Kirja on itseasiassa itsenäinen jatko-osa Grönroosin edelliseen romaaniin Lumen syli, jota en kuitenkaan ole lukenut. Minulle kirja oli siis todellakin hyvin itsenäinen, enkä koe että se olisi haitannut lukukokemustani mitenkään.

Ollaan keväässä 1974, jossa 13-vuotias Helmi joutuu vaikeaan tilanteeseen. Hän haluaisi vain harjoitella Abba-esitystä ystävänsä Mervin kanssa, mutta äiti lähtee omille teilleen, ja Helmi jää kaksin pikkusiskonsa Sofian kanssa. Lähiökerrostalon asuntoon tulee kummallinen mustapukuinen nainen. Kunnallisesta kodinhoidosta kenties?

Tuulen suku on tarina siinä, miten nuori tyttö joutuu hänelle kohtuuttoman vastuun alle ja miten Helmi haluaisi vain elämäänsä turvallisen välittävän aikuisen. Kerrostalon väestä onkin apua, eivätkä äidittömät ja isättömät tytöt jää vain oman onnensa nojaan. Kirjassa on jotain maagista, vaikka omalla tavallaan se pureutuukin tavalliseen arkeen. Myös salaperäisen Naisen ja äidin kohtalot selviävät kirjan lopulla.

Kirjan tunnelma on hieman maagillisen outo, kuten sanoin, mutta samalla ikkunan takana on alkamassa kuuma kesäloma, Abba soi ja naapurin mummolta saa aina puolukkamehua. Oman mausteensa romaaniin tuo ehdottomasti Grönroosin lyyrinen kieli, jossa ei ole mitään liikaa. Lukijan pitää yhdistellä asioita itsekin, mikä on miellyttävää.

En tiedä, tulenko lukemaan Helmin perheen aiemmista vaiheista kertovaa Lumen syliä, mutta tämä kirja oli mukavaa ja nopeaa luettavaa olematta kuitenkin mitenkään viihteellistä. 

Satu Grönroos: Tuulen suku.
Atena 2016, 216s.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Ennen päivänlaskua ei voi - vaihtoehtoinen peikkohistoria


Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi palkittiin vuonna 2000 kirja-Finlandialla, ja tänä syksynä se päätyi lukupiirimme luettavaksi. Kirja tuo eteemme nuoren valokuvaajan, homomies Mikaelin, hänen tuttavapiiriään, pari saman kerrostalorapun asukasta sekä peikon. Mikael löytää pihaltaan pienen karvaisen olion, jonka hän päättää ottaa uteliaisuuttaan hoiviinsa.


Sinisalo kirjoittaa peikoille historian, jossa laji on tunnustettu ja tunnettu, mutta vain harvoin nähty. Uuden vuosituhannen alussa jotain odottamatonta saattaa kuitenkin olla tapahtumassa.

Kirjan teemoja on erityisesti ihmisen ja luonnon suhde, mitä korostaa vieläpä Mikaelin toiminta nimenomaan mainosvalokuvaajana. Lukupiirissämme kirja oli luettu ja sen teemat herättivät paljon keskustelua muun muassa eläinten älykkyydestä kuin myös suomalaisista homomaailman kuvauksista. Lisäksi kirjan muoto kiinnosti: näkökulmahenkilöt vaihtelivat luontevasti, minkä vastapainona oli oikeita ja keksittyjä lainauksia niin sanotusta peikkohistoriasta. Tällaisen intellektuaalisen tason tuominen kirjaan oli kiinnostavaa, vaikka toteutus ei aina miellyttänytkään liian pitkine lainauksineen.

Sinisalo on muutoin kirjoittanut paljon scifiä, mikä ei ole ollenkaan oma genreni. Tällainenkin vaihtoehtotarina on hieman siinä rajoille omien mieltymysteni suhteen. Kirjan teemat olivat kuitenkin mielestäni tärkeitä, ja omalla tavallaan kirja on kestänyt aika hyvin aikaa, vaikka toisaalta 16 vuoden takaisen kirjoitusajankohdan välillä aina huomaakin. Kirjassa oli myös erittäin vahva nuortenkirjan tuntu, jota en osaa ihan tarkalleen paikantaa. Ennen päivänlaskua on  ollut monille lukio- ja yläasteikäisille tärkeä kirja 2000-luvun alussa, ja kirja on ollut monilla kirjasuosituslistoilla. Koska itsekin olen tuohon aikaan lukenut todella paljon kirjoja, onkin hieman jännittävää, että tämä on jäänyt minulta teinivuosina lukematta. 14-vuotias Essi olisi luultavasti pitänyt tästä paljon enemmän kuin tämä 29-vuotias versio.

tiistai 30. elokuuta 2016

Rannelan Frau - erilainen natsisaksakuvaus

Terhi Rannela: Frau
Karisto 2016
232 s.

Fraun takakansi kysyy: "Millainen nainen eli natsipyöveli Reinhard Heydrichin rinnalla?"

Vaikka pyöveli ei kuulu lempisanoihini eikä takakansiin aina ole uskominen, on Fraun kertomus nimenomaan kertomus Frau Heydrichista, Linasta, joka oli Prahan teurastajaksi kutsunut SS-upseerin uskollinen vaimo.

Kirja pallottelee kahdessa tasossa: on 1940-luku, jossa Lina pitää käsissään perheensä ohjaksia, hän jopa pitää itseään sinä, joka houkutteli miehensä niinsanotulle natsiuralle. Lina on määrätietoinen, ylpeä ja aatteellinen kansallissosialisti. Hän nauttii siekailematta upeasta linnasta kotinaan sekä määrättömästä palveluskunnasta. Toisaalla on 1980-luvun puoliväli, jolloin toimittajaksi esittäytyvä Erich tulee tekemään vanhuudenpäiviään yksin elävästä Linasta henkilöjuttua aikeenaan kirjoittaa tästä rehellinen elämäkerta.

Elämästä Natsi-Saksaan liitetyillä sudeettielueilla Böömissä ja Määrissä, eli nykyisessä Tsekissä en ole lukenut ennen romaaniakaan, ja yhdenlaista koukkua kirjaan tuo myös Heydrichin perheen elämän rinnalla kulkevien prahalaisten elämän kuvaukset. Maan alla kun suunnitellaan Englannin johdolla Heydrichin salamurhaa. Kuvaukset eivät mässäile kamaluuksilla, murhilla ja keskitysleireillä, mutta Rannelan ratkaisut toimivatkin inhorealistista kuvausta paremmin. 

Kirja on kiinnostava kuvaus paitsi elämästä 1940-luvun Tsekissä, myös siitä, millaisia voimia historiaan jääneiden miesten takana on saattanut toimia. Rannelan kirjan lopun lähdeluettelo osoittaa hänen paneutuneen aiheeseen huolella - ovathan Lina ja Reinhard Heydrich todellisia henkilöitä. Rannela kuvaa myös hienosti Linaa vanhana naisena, joka omien sanojensa mukaan ei kadu mitään.

Ainoa miinus onkin kerronnan ajoittainen kankeus. Tämä tulee esiin lähinnä 1980-luvulle sijoittuvissa osioissa, joissa kielenkäyttö tuntuu ajoittain kömpelöltä. Ylipäätään toisen maailmansodan aikaan sijoittuvissa luvuissa en juuri kiinnittänyt huomiota kieleen - kuten hyvä onkin! - mutta luvuissa Erichistä ja vanhasta Linasta kieli toisinaan kiinnitti huomiota. Kenties kyse on vain siitä, että kirjan olisi voinut lukea hioen vielä kerran lävitse. Esimerkiksi sivulta 101 löytyy seuraava kappale: " Mistään muusta hän ei puhuisi niin mielellään kuin Schlossin puutarhasta. Kunpa he voisivat kävellä tiluksilla, Lina esittelisi paikkoja mielellään. He voisivat poimia luumuja ja kirsikoita suoraan puusta ja istua suihkulähteelle lepäämään. Jos vieras pysyi ratsailla, Lina veisi tämän mielellään metsästämään."

Frau on kuitenkin hieman erilainen kirja Natsi-Saksasta, eivätkä Heydrichien kohtalot olleet minulle entuudestaan tuttuja. Kirjan luki nopeasti ja mielenkiinnolla! Kirjassa ei liikaa selitelty historiallisia tapahtumia, vaan niitä tiputettiin lukijalle luontevasti - kuten sotatapahtumat ja Wannseen konferenssi. Myös salamurhan suunnittelun ja toteuttamisen kuvaus ovat kiinnostavia, ja kirjaa lukiessa oppi vähän uuttakin!

lauantai 20. elokuuta 2016

Minna Rytisalo: Lempi



Kuka on Lempi? Sitä lähtee Rytisalo raottamaan esikoisromaanissaan, joka koostuu kolmesta osasta. Ensin Lempistä kertoo Viljami, Lempin aviomies. Sitten ääneen pääsee Viljamin ja Lempin kotitilan piikatyttö Elli ja lopuksi Lempin kaksossisko Sisko. Eletään 1940-lukua Lapissa, on sota, joka kuitenkin jää etäiseksi taustajylyksi - ainakin siihen saakka, kunnes saksalaiset lähtevät vetäytymään kohti pohjoista. On kolme naista ja yksi mies sekä tragedia, joka valkenee lukijalle vähitellen. Lempi on kadonnut, mutta minne?

Kaikkien kolmen kertojan äänet ovat hieman erilaiset, vaikka Rytisalo kirjoittaakin lyyrisen kauniisti halki kirjan. Runollisuus ei kuitenkaan ole ylitsevuotavaa, vaan luontevaa. Rytisalo kertoo mielestäni tarinaa hienosti niin, ettei kaikkea tarvitse sanoa ääneen, Lempin kohtalokin tavallaan tulee ilmi lauseiden ja rivien väleissä. Osittain siinä on myös romaanin kauneus - juuri tällainen tyyli erottaa Lempin tapaiset romaanit historiallisen romaanin tai kaksi vuosittain markkinoille puskevista kirjailijoista, vaikka sinänsä tarinat eivät aina olekaan erilaisia. Erilaista on se, miten tarina kerrotaan.

Lempi on paras tänä vuonna lukemani kirja, suosittelen sitä siis vahvasti!

Minna Rytisalo: Lempi
Gummerus 2016
234 s.